Normaali työpäiväni Espanjassa

Omat aamuni alkavat arkipäivisin siinä kuuden aikoihin kun kämppäkaveri heräilee töihin kolistelemaan. Itse jään vielä nauttimaan sängyn pehmeydestä tunniksi kun omat työni alkavat vasta kahdeksalta. Yleensä siinä varttia yli seitsemän nousen kampaamaan naamani ja huikkasen juotavan jugurtin huiviin. Puolen kahdeksan aikoihin nappaan veitsipussini mukaan ja lähden hotellilta kohti Hotel Zenithiä matkakaverinani samassa paikassa tarjoilijan harjoittelua suorittava matkakaveri. Matka töihin kestää noin 15 minuuttia.

Saavumme hotellille sivuovesta ja käyn vaihtamassa vaatteet. Harjoittelusta hieman erikoista tekee se asia että ensimmäiset 3 tuntia olen keittiössä itsekseni. Seinällä oleva misalista ja ainoa aamuvuorossa oleva tarjoilija kertovat aamupäivän työtehtäväni. Usein se on paikallisen pannukakun valmistamista aamiaispöytään, hedelmien leikkaamista tai tilausten valmistelua. Ja toki myös jos menua varten pitää jotain misata niin sitä. Kivoina päivinä tämä vuorossa oleva paikallinen tarjoilija keittää minulle erittäin maittavat maitokahvit joka saa aamun kivasti käyntiin.

Yhdentoista aikaan saapuu ensimmäiset muut kokit paikalle ja pääsen tekemään ohjatusti töitä. Paikalliset kokit ovat erittäin ystävällisiä (ja kärsivällisiä!) kielimuurista huolimatta. Näyttävät ensin mitä haluavat kädestä pitäen ja sitten päästävät minut tekemään. Tutuksi ovat tulleet niin mustekalat, etanat kuin paikalliset lihatuotteetkin jotka järsitään leikkelemasiinalla huikean kokoisista lihapaloista. Tätä jatkamme pari tuntia valmistautuen lounasserviisiin.

Ennen tätä kuitenkin koittaa päivän paras hetki kun klo 13 kokoonnumme kaikki kokit ja tarjoilijat yhteiselle lounashetkelle. Tarjoilijat kattavat pöydän ja kokit taikovat herkulliset syötävät niistä aineiksista joita sattuu kaapista löytymään. Sitten istumme alas rauhassa syömään kuin mikäkin paikallinen perhe. Ensimmäisenä päivänä luulin että tämä oli järjestetty vain meidän harjoittelijoiden ensimmäisen päivän kunniaksi mutta oikeasti näin he tekevät joka ikinen työpäivä! Erittäin hieno tapa!

Serviisi alkaa 13.30 ja kestää neljään saakka. Menuun kuuluu kolmen ruokalajin ateria jonka kokit valmistavat taitavasti tilauksesta. Itse olen tähän mennessä tehnyt pari serviisiä jälkiruokavastaavana ja homma on toiminut. Ruoka näyttää ja maistuu herkulliselta ja menu vaihtuu viikoittain. Myös raaka-aineet ovat todella tuoreita, täällä kun tilauksia paikallisilta tuottajilta tulee joka päivä!

Oma työaikani loppuu klo 16. Marssin alakerran pukuhuoneeseen ja suuntaan joko keskustan kauppoille, kahviloihin tai hotellille. Työpäivä on yleensä uuvuttava mutta työtoverit ja uuden oppiminen tekee siitä innostavan. Täällä on kiva olla töissä.

Ensimmäinen viikko Espanjassa

Ensimmäinen viikko Espanjassa alkaa olla lopuillaan ja olen ehtinyt jo rakastua tähän maahan. Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka hyvää ja halpaa ja vaikka jonkin asteinen kielimuuri onkin, olemme saaneet hommat toimimaan. Työt aloitin keskiviikkona ja olen päässyt työstämään jo mustekalaa, katkarapuja ja etanoita, vain muutamia mainitakseni. Työpäivät ovat 8-16 ja välissä yhden aikaan on noin puolen tunnin ruokatauko. Työ on siis aika raskasta mutta inspiroituneella asenteella mennään!

Nettiä en ole saanut toimimaan kannettavalla tietokoneellani ja kännykällä blogin päivittäminen on aika työlästä. Siksi tämä ensimmäinen päivitys jää vähän lyhyeksi, eilen jo kirjoitin pitkän sepustuksen joka katosi bittiavaruuteen Bloggerin kaatuessa. Tulen kuitenkin pian kirjoittamaan  mm. paikallisesta ruokakulttuurista ja selkeistä eroista Suomen ja Espanjan välillä. Nyt kuitenkin nautin paikallisessa kahvilassa pizzan ja rentoudun vapaapäivän kunniaksi. Namnam.

Ennen Espanjaa - Kuka on Karvainen Kokkiopiskelija?

Terve ja tervetuloa blogiin.

Kun alkavaan reissuun on aikaa enää noin puolitoista viikkoa niin ajattelin hieman valottaa teille mistä on kysymys. Olen siis aikuisopiskelemassa kokin ammattiin Etelä-Savon ammattiopistolla Mikkelissä. 20.3 lähden kuudeksi viikoksi Espanjan Lleidaan vaihto-opiskelemaan paikallisen hotellin ravintolaan ja tarkoitus on oppia mm. paikallisesta ruokakulttuurista ja raaka-aineista joihin ei välttämättä Suomessa törmää. Toki eipä sekään ole haitaksi että pääsee puoleksitoista kuukaudeksi nauttimaan etelän lämmöstä (tällä hetkellä näyttää olevan keskiarvoltaan +20 asteen päiviä siellä) kun Suomessa vielä kärvistellään lopputalven kourissa.

Mutta kuka minä olen ja mikä minut tähän ajoi? Noh, nimeltäni olen Riku Pajari, 30-vuotta elokuussa täyttävä karvainen kaveri. 10 vuotta sitten valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja sen alan töitä ei ole tullut hirveämmin tehtyä. Viimeiset 5-6 vuotta ennen nykyisten opiskeluiden alkua elätin itseni päätoimisesti taikurina esiintyen ympäri Suomea mitä erilaisemmissa kekkereissä ja tapahtumissa. Opiskeluideni alettua olen edelleen tehnyt keikkaa mutta en keskity enää niin paljon mm. markkinointiin ja näkyvyyteen (vaikka tulihan sitä viime vuonna esiinnyttyä mm. Talent Suomi-ohjelmassa) joten keikkamäärät ovat jonkin verran tippuneet. Silti sen verran tulee esiinnyttyä että opiskelija saa vähän voita leipänsä päälle.

Kokkiala on aina kiinnostanut ja jo yläasteella olisin halunnut hypätä alalle. Valitettavasti juuri televisiossa alkaneet Kokkisodat ja vastaavat takasivat sen että alalle opiskelemaan oli myös erittäin kova palo muillakin. Oli suoraan sanottuna lähes mahdotonta saada edes opiskelupaikkaa. Ajat toki muuttuivat ja kun puolitoista vuotta sitten tapasin nykyisen avopuolisoni, aloin miettimään että riittääkö taikurikeikat jos joskus olisi se omakotitalo ja 1,7-2,3 lasta. Pitäisikö sitä etsiä joskus ihan "oikeitakin" päivätöitä?

Eräänä humalanhuuruisena yönä talsin jälleen kantakuppilasta kotiin ja avasin kannettavan. Yhteishaut olivat juuri alkaneet ja jossain pääkopassa välähti hakea aikuiskoulutukseen kokkipuolelle. Voisi vielä kevään ja kesän heittää keikkaa ja sitten syksyllä aloittaa nk. puhtaalta pöydältä. Kuinka ollakaan, muutaman päivän perästä tuli soitto koululta ja kutsua pienimuotoiseen haastatteluun. Yllätyksekseni kutsuivat aloittamaan koulutuksen jo maaliskuun lopulla. Olihan siihen junaan hypättävä mukaan...

Nyt siis vajaa vuosi kokkikoulua takana joskin ammattikeittiössä on tullut oltua aika nimellisesti tuosta ajasta. Ensimmäiset 2.5kk olin koulun a'la carte lounasravintolassa. Sitten olin 4kk työharjoittelussa paikallisessa lounaskahvilassa jossa itse ruuanlaittoa en pahemmin päässyt harrastamaan vaan tein enempi salaatteja, myyntilinjaston ylläpitoa, asiakaspalvelua ja kassatyöskentelyä jne. Välissä kävin pari lähikurssia mm. lounas- ja a'la carte-ruuista. Marraskuussa aloitin työharjoittelun paikallisessa yökerhossa suorittaakseni juomien myynti- ja tarjoilun. Tästä sain ravintolan varavastaavan pätevyyden joka tulee olemaan kovaa valuuttaa tulevaisuudessa tällä alalla. Olihan se myös ihan mielenkiintoista nähdä mitä se baarityöskentely oikeasti on. Tästä voisi kirjoittaa ihan oman blogikirjoituksensa joskus, niin silmiä avaava 12 viikkoinen tuo jakso oli.

Nyt olen ollut paikallisessa hotellin ravintolassa työharjoittelussa. Vasta muutama päivä takana mutta olen tykännyt. On päässyt tekemään heti vähän kaikkea ja työkaverit ovat ainakin vielä kestäneet jatkuvat kyselytulvani. Täältä lähden hakemaan ikään kuin vauhtia Espanjan reissuun jossa oletan että työt ovat pääsääntöisesti samaa mitä täällä, tosin kulttuurieroilla (mm. kesken työpäivän pidettävät siestat voivat vaikuttaa). Kun palaan Espanjasta vappuna, jatkan tässä samassa ravintolassa juhannukseen asti jonka jälkeen katsotaan taas uusi paikka.

Mutta niin, täällä blogissa on tarkoitus kertoa tuosta työharjoittelustani Espanjassa. Varmaan muutakin tulee raapustettua ja suunnitelmissa oli myös pitää mahdollisuuksien mukaan vlogia reissusta. Toivottavasti paikalliset nettiyhteydet jaksavat käsitellä videotiedostoja.

Matkaan aikaa 12 päivää...